Heipä hei.

Toisilla ihmisillä on hienoja taloja ja toisilla uima-allas esimerkiksi sekä moottoripyörä ja upea auto kuten uusi Volvo, Mersu tai Camaro. Ihmettelen kuinka toisilla on rahaa niihin kun olen itse laskenut että jos menisin töihin joista saa tavallista palkkaa, ei minulla olisi varaa ostaa oikein mitään kallista. Monet ovat kuitenkin tavallisessa työssä kuten vaikka linja-autonkuljettajana tai lastenhoitajana mutta silti ne asuvat ja omistavat kaikkea.

Minulle ei ole kuitenkaan kamalan tärkeää että on hieno asunto. Tykkään taloista mutta voisin asua muuallakin jos se olisi esimerkiksi ilmaista. Olen joskus ajatellut huvikseni että voisin asua alikulkutunnelissakin jos jotkut miehet laittaisivat päät umpeen ja tekisivät minulle oven. Se tila sisustettaisiin ja sinne asennettaisiin lämmitys. Katossa voisi olla ikkuna josta tulisi valoa. Ei koko katon kokoinen. Siinä olisi ympärillä aita ettei ihmiset kurkkisi sisälle siitä. Sama olisi missä asunto olisi kunhan siellä viihtyisi itse. Jostain syystä olen mieltynyt siihen että asuisin maan alla. Joskus usein nukkumaanmennessä kuvittelen että minulla olisi maahan kaivettu suuri kuoppa jonne tekisin asunnon. Teen mielikuvitusviemäreitä ettei vesi tule lattialle. Katolla voisi olla sadevesisuppilo joka keräisi säiliöön sadevettä minun tarpeiksi. Sellaisia minun mielessä on välillä. Olen sitä mieltä että jos ei tarvittaisi mitään lupia ja tarkastuksia rakentamiseen, mielelläni rakentaisin oman talon ja asuisin siinä paremmin kuin nykyisessä. Voisin rakentaa perinteisemmänkin silloin. Nykymääräyksien vallitessa en osaisi rakentaa edes puuvajaa tai pikkusaunaa niin että se saisi jäädä pystyyn. Rakennustarkastaja löytäisi heti pykäliä miksi se ei ole oikea.

Olen sellainen majanrakennustyyppi. Pienenä tein aina majoja kesällä ja talvella lumilinnoja. Nyt lopetan kun pitää mennä nukkumaan. Hei taas.

T:Tulkku

Hei vain.

Joku haahusi asemalla ja kokeili junasta kaikkia nappeja yöllä jos pääsisi sisälle lämmittelemään. Suu oli auki että tuli mieleen laivan autokansi. Ja ihan jatkuvasti. Rupesi jo ärsyttämään että eikö se tajua että ne kaikki on tietysti kiinni. Sitten tuntui että olisi ollut parempi kun sitä ei olisi laskettu maailmalle lonnimaan vaan olisi jäänyt kotiin asumaan että joku katsoisi sen perään. Nyt menee tuolla eikä tiedä mitä tuollaiselle vielä sattuu.

Olin junalle menossa mutta myöhästyin, jouduin asemalla värjöttelemään. Siinä näkee monenmoisia. On tästä jo aikaa, mutta se nyt teki mieli sanoa. Jos pitää silmät auki ja katsoo, niin maailmassa on kaikenlaisia onnettomia. Saa olla iloinen, että on oma lämmin koti ja sänky. Sinne saa mennä nukkumaan ja nukkua turvassa. Eikä tarvitse nukkua kaupungilla viemärissä eikä puistonpenkillä.

T:Tulkku

Heipä hei!

Olen nähnyt aika paljon unia. Niitä katsellessa olen huomannut käyväni samoissa paikoissa. Sellaisissa, joita ei oikeasti ole kuin unessa. Minun mieliunistani yksi on lentouni. Usein osaan nousta leijumaan, ja liihottelen silloin missä milloinkin. Usein siitä koituu hankaluuksia. Meinaan leijailla päin sähkölankoja, tai muuten mennä ihan toiseen suuntaan kuin olisi aikomus minulla. Toisessa lentounessa minulla on muoviset siivet. Niitä on saanut jostakin ostaa. Osaan räpiköidä niillä oikein hienosti ja olen joskus tehnyt pitkiäkin matkoja. Noin kymmenen - kahdenkymmenen kilometrin lenkkejä. Joka kerta kun herään, olen hieman harmissani, että kaikki oli taas unta. Sellainen lentäminen olisi mukavaa hereilläkin.

On kovin harmillista se, että mitään tuollaisia pikkusiipiä ei ole ihmisille osattu keksiä. Jonkinlaiset siivekkeet luulisi olevan mahdollista yksityisihmisillekin saada. Vaikka pienellä moottorilla toimivat. Niillä ei tarvitsisi päästä kilometrien korkeuteen, riittäisi että pääsisi puunlatvojen yläpuolelle. Ja vauhdiksi riittäisi reipas juoksuvauhti. Monelle se olisi mieleinen ulkoilumuoto. Maisemien tiirailu yläilmoista olisi mielevää. Uskon että tulevaisuudessa sellaisia pikkusiipiä saa ostaa urheilukaupoista, kuin nyt skoottereita ja rullaluistimia.

Yhden kerran lensin kaupungissa taas unissani. Jossakin oli kauhea mielenosoitus. Väenpaljous oli niin suuri, että sinne ei kannattanut mennä jalkaisin. Muutenkin siellä rehattiin ja tuupittiin. Ajattelin lentää siihen päälle, tai mennä jonnekin talon katolle istumaan ja katsomaan sieltä. Sotkeuduin kuitenkin raitiovaunujohtimiin. Säikähdin että saan sähköiskun. Huomasin sitten että raitiovaunu oli nurin, ja siksi oli ilmeisestikin sähköt laitettu poikki. Roikuin siinä jonkin aikaa ja ajattelin että ihmiset alkavat vielä heitellä minua kivillä tai pulloilla. Onneksi pääsin irti ja lensin sitten jonnekin.

Terveisin Tulkku

Heipä hei.

On jo tammikuun puoliväli ja pian alkaa taas kevät. Odotan kovin innoissani kevättä, sillä silloin tuntuu elämä kuin heräävän. Ihminen on talvella jollain tapaa kuitenkin horroksessa. Nyt kun on synkät kuukaudet, monilla ihmisillä on vaikeaa. Ulkonakin on synkkää ja rumaa. Likaista ja ruskeaa. Vaikka keväälläkin on ruskeaa, lumet sulavat, likavesi virtaa, hangen alta paljastuu koiranpaskoja jotka oikein kiehuvat auringossa, roskia ja tupakantumppeja, kaikki on kuitenkin iloisesti. Tuntuu paremmalta.
Minulla on ollut tänä vuonna erikoista, että minulla on viime päivinä ollut paljon erotiikka-ajatuksia. Joskus se on ollut niin keväällä, mutta nyt on ollut nyt. Se on häiritsevää kun en voi aina keskittyä televisio-ohjelmiin niiden asiasisällön vuoksi, vaan minun ajatukset ovat menneet seksiasioihin. En osaa sanoa miksi nyt on noin. Olen käynyt kävelyllä ja tänään pulkallakin laskemassa, että saisin ajatukset vähän muualle. Minua on myös väsyttänyt paljon ja olen nukkunut huomattavasti liikaa. Minusta tuntuu että se johtuu poikkeuksellisen lämpimästä säästä.

Minua kiinnostaisi katsella kaikkia ohjelmia jotka kertovat planeetoista ja niiden olemisesta ja kuista. Ne ovat mielenkiintoisia ohjelmia. Selostaja kertoo hyvin ja niin että tavallinenkin ihminen oivaltaa. Maa mahtuisi Jupiterin sisään yli 1200 kertaa. siis aina uusi maa että vanha on sisällä. Niin suuri se on. Jos sen kertoisi jollakin hehtaariluvulla, sitä ei käsittäisi. Tänään tuli yksi ohjelma jossa kerrottiin Jupiterista, mutta se oli liian lyhyt. Ehdin vasta innostumaan. Kaikkea tyhmempää ohjelmaa kyllä tulee. Luulin joskus, että Kolmas Kivi Auringosta olisi avaruustutkimusohjelma, mutta se olikin järjetöntä nauramista ja pelkkää vitsailua. Myöskin haluaisin katsoa matka-ohjelmia jossa mennään oikein vieraissa ja kaukaisissa paikoissa, vuoristokylissä, viidakoissa ja kaukokaupungeissa. Luonto-ohjelmat ovat myös mieleeni. Ja sellaiset joissa kerrotaan vaikka mitä tehdään Tsetseeniassa? Onkohan siellä vieläkin sota, vai joko siellä on rauha? Uutisissa ei ole ollut nyt mitään. Se pääkaupunki on ainakin ihan raunioina.

Tein eilen taas sellaista kananmunatotia. ( www.herkut.net/resepti.php?id=790 ) En löytänyt yläkaapista pilliä. Haluan aina juoda munatotia pillillä enkä halua juoda mukista. Olen aina juonut pillillä, ja se on minun mielestä tärkeää. Reuhdoin suutuksissa kaapin ovea niin että sarana irtosi ja kaapin ovi putosi minun päähän. Sain kuhmun ja rikoin sen oven suutuksissa parvekkeella. Kun rauhoituin niin löysin ne pillit tiskipöydältä. Olin ne vain jättänyt siihen viimekerralla.
Ei tarvitse pelätä lintukuumetta vaikka syö kananmunaa raakana. Suomessa voi huoleti syödä.

Hei taas.

Terveisin Tulkku

Olen miettinyt ja päätellyt että se taisikin olla 120 kertaa. Tai ainakin sinne päin. Se Jupiter-Maa.

Heipä hei.

Nyt en ole harrastanut eli kirjoittanut. Minulla on ollut muita asioita mielessä. Olen ollut paljon ulkonakin ja jouluasiat ovat vieneet ajatusmaailmaani. Huomenna on aatto. Tänään tuli kalenterista kuu-ukko. Olisikin ollut aika yllätys kun suklaan tilalla olisikin ollut nokare juustoa. Välillä tarkastan sillä tavalla näköni että katson puolikuuta oikein tarkasti. Jos näen pimeän puolen kuusta ääriviivat mihin kuu loppuu ja alkaa muu avaruus, silloin näkö on vielä hyvä. Sitten kun en näe enää, luultavasti näkö alkaa heikkenemään. Minulla on ollut aina ihan hyvä näkö. Kuulen myös hyvin. Paitsi joskus en vain tajua vaikka joku puhuu minulle. Kuulee kyllä mölinää mutta ei ymmärrä ajatella mitä se tarkoittaa kun keskittyy muuhun.
Olen saanut jo rahaa säästöön melko mukavasti. Riippunee siitä, saanko rahaa vielä joululahjaksi, lähdenkö Thaimaanmatkalle tammi vaiko helmikuussa. Sain isältä syntymäpäivälahjaksi 170 euroa. Se on vanhassa rahassa hieman yli tuhat markkaa. Sitten saan isältä bahteja, thaimaanrahoja joita siltä jäi viime reissulta. En tiedä onko niitä paljon vaiko vähän.

Pitääköhän minun lähteä vielä tänään kauppaan vai ennätänkö huomennakin? En tiedä onko kaupat aattona auki vai ei? Saanhan sen kyllä helposti selville. Tänään minua ei huvittaisi mennä ostoksille. Olen joskus antanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi kirjastosta lainatun kirjan. Tietysti se täytyy palauttaa, mutta harvoinhan kirjoja kovin montaa kertaa luetaan. Ja olen antanut niin vain isälle. Pääasia on kuitenkin se saamisen riemu ja isä on innokas lukemaan paksuja kirjoja. Itse se on ne vienyt takaisinkin. Kiittelee se aina kuin olisin ostanut. "no, mistäs se pukki tiesi?" Nyt lainasin suomalaisen sotakirjan. Olen ostanutkin. Yhden Uuno Turhapuron elokuvan. Pikkuveljelle deodoranttia. Naapurille ostin pikkuleipiä ja Alpolle tein sämpylöitä. Ne annoin jo toissapäivänä ettei mene vanhaksi. Muille kavereille en anna mitään sillä niin olemme sopineet yhdessä. Koskaan ennenkään ei olla annettu.
Tädille en myöskään osta vaikka se ostaa aina minulle. Se ei halua lahjoja keneltäkään. Isä vie joulukukkasen. Kortissa on sitten minunkin nimi. Mummo saa myös samanlaisen.

Kerran vein isälle nimipäivälahjaksi huumorimielessä minun sähkölaskun. Oli siinä korttikin. Se nauroi ja työnsi sen laskun väkisin minun haalarin taskuun ja puristi minua päästä. Kun lähdin kotiin se kysyi sitä laskua. Lupasi kuitenkin maksaa sen. Samalla se menee kun se maksaa muutkin se sanoi. Minulla on yleensä aika pienet sähkölaskut.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Nyt en ole kirjoittanut vähään aikaan vaan olen harrastanut muuta. Olen ajatellut monia asioita silloin kun olen ollut paikoillani enkä ole tehnyt mitään ruumiillista. Minusta on tuntunut jotkut ajatukset liian hankalilta ja monimutkaisilta. Olen ajatellut silti, koska olen luullut että tajuan jos vain mietin uutterasti. Lopulta en päässyt niistä eroon vaan mietin vaikka en olisi enää tahtonut. En ole ihan varma mitä esimerkiksi minusta on kenenkin mielessä mietitty kun olen tehnyt jonkin tempun. Ehkä joku on luullut että minussa on vikaa, sillä muut eivät yleensäkään koskaan sellaisia temppuja tee. Minulle tuli mieleen lauseita joita opettaja on sanonut minusta koulussa. En tietenkään ymmärtänyt niitä silloin lapsena, mutta koska olen nyt aikuinen ja ne muistan, minulle on tullut niistä paha mieli. Mietin että onko minun kaverit sanoneet lauseita joita en ymmärrä ja tajuan ne ehkä myöhemmin? On varmaankin. Pelkään sitä että taas tajuan joskus, vaikka vanhuksena ja taas pahoitan. Toisaalta taas saatan kuvitellakin.

Kävin eilen sellaisella kirpputorilla jossa oli paljon mielenkiintoisia esineitä. Ne olivat vanhoja ja siksi hinnakkaita. Olisi ollut hieno polkupyörä, Crescent, mutta sekin oli kallis ja luultavasti raskas polkea. Myös sellainen varastetaan herkästi jonkun mielijohteesta vaikka sille ei olisikaan mitään käyttöä. Olen joskus nähnyt polkupyörän joka oli Chevrolet. Eli samaa merkkiä kuin ne autot. Siinä myös oli niin paksut renkaat ettei sitä olisi saanut kai kunnolla pyörätelineeseen. Seisomajalka oli kaksiosainen. Kuin vanhassa mopedissa.
Yläkerrassa oli vanhoja astioita ja hyllyjä. Pesulaitteita ja vanhoja lapioita. Myös hieman hämärää ja aika hiljaista. Tuollaisissa paikoissa tulee sellainen tunne että pitää kulkea hiljaa eikä tömistää. Se on kai hieman kunnioittamista vanhoille esineille kuten hautausmaalla vainajille. Museot on myös paikkoja joissa liikutaan järkevästi ja hiljaa. Se ei ole sellainen paikka jossa säntäillään edes takaisin. Tuo oli varmaan monille itsestään selvää, mutta se tuli mieleen vaan kuitenkin. Ehkä lapset eivät oivalla välttämättä sanomatta ja ainakin ne unohtavat kaiken hetkessä.

Menen tänä ostamaan joululahjoja. Olen piirtänyt kortteja ja laitan ne postiin kun saan merkit niihin. Ensiviikoksi olen suunnitellut. Piirsin isolle pahville paljon pientä joulukuvaa melkein koko yön ja aamulla leikkasin niistä kortteja. Jokaiseen kirjoitin; Hyvää Joulua! Oikeastaan niistä tuli hienoja, mutta muutaman heitin pois koska ne olivat liian synkkiä.

Minä menen nyt suihkuun ja sitten lähden.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Onko tänään ensimmäinen adventti? En ainakaan laittanut kynttilää, olisi ehkä pitänyt? Luin jostain jos laittaa joulukuusen juomaveteen pisaran astianpesuainetta, pysyvät neulaset pitkään eikä varise lattialle. Johtuu sellaisesta, että pintajännitys menee pois, ja vesi menee paremmin neulasiin perille saakka. Joskus olen kuullut että suuri koivu juo päivässä paljon vettä. En muista määrää millään, mutta se oli niin paljon että minun ainakin oli vaikea uskoa. On se totta kuitenkin. Hankalaa ymmärtää kun juuret ovat pelkkää puuta. Kuin jos vesijohto olisi tukossa ja täynnä puuta. Kuinka sieltä voi vettä silloin tulla? Ja että puu imee sen kaiken maasta ja ylös asti. Ymmärtäisin hyvin jos koivun juuret olisivat kuin letkut ja se kasvaisi joessa tai suolla. Myös jos hörppii hirveitä määriä vettä, on ihmeellistä että siitä ei kuulu mitään ääntä. Voisi kuvitella että siitä kuuluisi jonkinlainen kohina.
Jos poraa koivuun reiän, tulee siitä mahlaa. Se on terveellistäkin mutta aika pahan makuista. Minulla tuli kerran syntymäpäiväkutsuilla yhtäkkiä nenästä verta ja sitä meni pikkuleipiin. Yksi vieras huusi että saatananvittu, nyt se valutti mahlansa joka paikkaan. Minä olin sitä ennen jo vahingossa kaatanut yhden kulhon. Kun tuli sitten verta niin se ärtyi kun sotken jatkuvasti.

Pääsin työhön. Aloitan ensivuoden alusta. Muutama kuukausi aluksi. Tiskaan jonkin verran ja autan pikkutöissä. Saan sieltä omat työvaatteet ja kumisaappaatkin. Sanoin että voin ottaa käytetytkin kun näin niitä monet komerossa enemmän kuin oli työntekijöitä. Ei saa kuitenkaan. Jalkaan voi tulla sieni ja siksi jokaisella on omat. Minulla ei ole ollutkaan omia kumisaappaita kuin lapsena. Kumisaappaissa on mielenkiintoista se, että jos ottaa mielivallassa sovittamatta sillä perusteella että lenkkitossut tai jotkin nahkakengät ovat kooltaan jonkinkokoiset, ja sillä perusteella kumisaappaat, on ne usein liian isot. Minulla on kumisaappaat aina olleet noin kaksi numeroa pienemmät kuin muut tossut.

Olenkin viikonloppuna oikeastaan juopotellut taas ja nyt on aika väsynyt olo. Otan iltapalaa ja painun nukkumaan. Olin pikkujouluissakin.

T:Tulkku

Heipä hei!

Nyt sitten on Joulukuu. Se alkoi hyvin kun on tullut lunta. Avasin aamulla ensimmäisen luukkusen kalenterista. Siinä on pukki, lapsia, lahjoja, talo ja peura. Sen pitäisi olla tietenkin poro, mutta sen kalenterin piirtäjä ei ole tiennyt miltä poro näyttää, ja on piirtänyt vahingossa peuran. Ensimmäisen luukun takana oli nokare suklaata ja kuva ilmeisesti rusetista. Joskus minulla oli kalenteri joka oli valkoinen ja siinä kultahilettä. Se on jäänyt parhaiten mieleen. Oli siinä kuviakin, mutta yleisesti se oli valkoinen. Toiseksi parhaiten minä muistan yhden kaverin kalenterin. Sillä oli sinä jouluna niitä kaksi. Toinen suklaa, toinen tavara. Sen suklaakalenterin ulkonäköä en muista vaikka ne olivat keittiössä vierekkäin. Muistan vain sen oranssin. Tavaran. Sieltä tuli pikkuisia muoviesineitä joilla ei tehnyt mitään kuten suklaalla jonka voi syödä. Tai isommilla leluilla joista oli leikeissä iloa. Olin kuitenkin siitä kateellinen. Ne muovilelut olivat kivan värisiä. Isä ja äiti osti minulle aina kuvakalenterin ja minusta tuntui että jokaisella muulla oli suklaakalenteri paitsi minulla. Yritin vähätellä niitä. Sanoin etten tykkää suklaakalentereista koska se suklaa on siellä pahaa.

Minun serkulla oli itsetehty kalenteri. Tulitikkuaskeista joita kun avasi, oli siellä sen äidin laittama yllätys. Tuntui että sen äidin mielestä parasta yllättämään oli marmeladikarkit. Serkun äiti on käsityöihminen. Se kutoi itse mattoja puilla jotka täyttivät koko huoneen. Ne olivat ihan tavalliset kangaspuut mutta pienenä ne näyttivät monimutkaisilta ja jotenkin kiehtovilta. Narujen välistä luikautettiin puinen keppi joka meni niin liukkaasti että sen katsominen tuntui hyvältä. Eniten minua ärsytti niissä kun jaloilla oli jotkin osat jotka heiluivat liian holtittomasti. Tavallisessa ompelukoneessa oli poljin jolla ajettiin samalla tavalla kuin autolla. Tein itse tussilla paperiin teitä ja kurvailin niillä. Sen äiti otti ala- ja ylälangan pois että en tehnyt sotkua.

Ostan ehkäpä tänään piparkakkutaikinaa ja teen talon. Olen tänään yksinäinen joten voisin hyvin aloittaa. Huomennakaan ei ole seuraa kuin vasta illalla. Jos nyt kokeilisin taas tehdä kaupungin. Tekisin pienen talon itselleni. Sitten kioskin, poliisiaseman, palolaitoksen, sairaalan. Kaupungin vuokra-asuntoja, rivitaloja ja rautatieaseman. Junan. Autoja, ihmisiä ja muutaman juopon. Kun joku kaveri tulisi kylään, pyytäisin tekemään piparista oman talonsa. Ja seuraavalla kerralla esimerkiksi oman mummolan tai vaikka vanhempiensa talon. Sillä tavalla pikkuhiljaa rakentaisi piparkakkukaupungin. Tätä en tekisi rauhattomasti vaan pikkuhiljaa. Niin kuin oikeatkin kaupungit rakentuvat. Oikeastaan innostuin jo. Jouluaattona rakentaisin viimeisen mökin. Uutena vuotena söisin koko kaupungin.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Olen ollut tänään hieman äreä. Minua on suututtanut ja olen ollut kiukkuisa. Sellaisia päiviä vain on. Että melkein kaikki asiat suututtaa ja jotkut oikein raivostuttaa. Enimmäkseen se luultavimmin johtunee siitä, että olen ollut niin väsynyt. Väsyneenä kun kutittaa silmiä, monet äänetkin raivostuttaa.

Kerran pienenä rakensin paperista taloja minun huoneen lattialle kaupunkiin. Silloin oli sama tunne, muistan että olin tehnyt niitä liian pitkään sillä minun teki mieli saada kaupunki pian valmiiksi. Nukkua en malttanut. Tein vain taloja. Sitten tuli se tunne. Silmiä alkoi kutittaa ja aloin herpaantumaan. Vahingossa kaadoin taloja, ja juuri kun olin saanut ne hyvään järjestykseen, kaadoin taas vaikkapa hihalla omaa huolimattomuuttani talon. Raivostuin ja potkaisin jalan sängynkulmaan. Varpaanväli repesi auki ja repeämästä näkyi liha. Suutuin niin paljon että revin puoli kaupunkia silpuksi. Menin maahan vatsalleni ja vedin vessasta maton ja aloin purra sitä. Vessa oli ihan lähellä. Siinä oli kai tarkoitus että huuto ei kuuluisi alas jossa oli isä ja äiti olohuoneessa kun matto olisi osittain suussa. Ja pureminen oli rauhoittavaa ja hiljaista riehumista. Pikkuveli oli jo nukkumassa.
Olin niin väsynyt että nukahdin sänkyyn lopulta kuitenkin. Seuraavana päivänä minua harmitti se tuho. Kaupungissa oli ollut iso vaiva ja nyt se oli pilalla. Tuntui typerältä aloittaa alusta kun oli sen itse rikkonut. Ihankuin jos olisi niin hullu etä alkaisi rakentamaan itselleen taloa, saisi sen melkein valmiiksi, yhtäkkiä raivostuisi väsyneisyyttään ja hajoittaisi kaiken melkein maan tasalle. Ei varmaankaan heti viitsisi aloittaa taas kaikkea alusta rauhallisin ja vakain aattein.

Ammuin seuraavana päivänä ilmakiväärillä ulkona mutta minulla jäätyi sormet. Minulle jäi jokin sotaleikkihalu päälle ja aloin leikkimään silloin papateilla sisällä. Roikotin sitä mattoa ja annoin niiden paukkujen pudota siihen kaupunkiin. Olin pommikone. Ei siinä montaa mattoa ollutkaan. Sammutin ne kaikki talot varmuuden vuoksi ja keräsin roskat pois.
Hieman myöhemmin isä huusi yläkerrassa kuin hirvi. Minua sinne ainakin. Kun menin, se ihmetteli vihaisesti että mitä olen siellä tehnyt? Koko lattia oli ihan savussa, kuin sumua. Jos siinä olisi ollut vielä  kaupunki, ei siitä olisi näkynyt kuin talojen katot. Minulta oli sujahtanut kytevä papaatti maassa lojuneisiin farkkuhousuihin ja ne olivat alkaneet vaivihkaa kytemään ja savuamaan. Onneksi ei palanut ihan koko talo. Isä välillä vieläkin muistelee sitä juttua ja on tyytyväinen, että kävi yläkerrassa ennenkuin lähti jonnekin minne nyt sitten menikin.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Olen tänään valvonut koko päivän aamusta asti. En ole ottanut edes lyhyitä päiväunia, tai edes torkahtanut. Huomenaamuna on taas aikainen herätys. Lupasin mennä yhdelle kaverille aamukahville ja sen jälkeen lähdetään tekemään kävelylenkki.

Terveisin Tulkku

Heippa!

Nyt on Maanantai. Pienenä inhosin Sunnuntaita koska seuraavaksi oli Maanantai. Etenkin Sunnuntai-ilta oli masentava. Muistan että usein telkkarista tuli  Peukaloisen Retket, tai jossakin vaiheessa Tao Tao. Muistan ne laulut. Niissä oli jo alakuloinen sävel; Pieni Taao Taao.., tai; Niiils Hoooolgeerssooon, korkeellaaa ilmaaassaaa oon. Ihan kuin ne olisi tarkoituksella tehty niin että rauhoittuisi riehumisestaan ja valmistautuisi yöpuulle ja huomiseen kouluun menoon. Silloin kun katsoi kalenterista, tuntui että kevät ei tule koskaan.
Olin niin onnellinen joka kevät kun pääsin koulusta että tein aina koulukirjoista nuotioita ja pieksäsin niitä vitsalla ja kepillä. Kun peruskoulu loppui kokonaan join kaljaa kalliolla ja minulle annettiin siellä turpiin. Ei se silloin oikein edes haitannut. Ajattelin että eipä tarvitse enää kouluun mennä. Enkä ole mennyt. Nyt olen taas kaivannut, mutta vain jonnekin kunnon kouluun. Aikuisten kouluun. Esimerkiksi veturinkuljettajakouluun tai johonkin kiinnostavaan.

Eilen mietin että Suomessakin on paljon kodittomia kisuja ja koiria. Tietysti on muitakin eläimiä. Minun mielestä yhteiskunnan pitäisi huolehtia niistäkin kuten muistakin kansalaisista. Suunnittelin isoa eläintaloa.

Ensin kissatalo:

Kissatalo olisi kuin eläintarhassa paviaanikarsina mutta vain paljon isompi. Siinä olisi kalliopohja, joissakin kohdassa maata ja muutama puu siellä täällä. Betonista olisi tehty seinämiä joissa olisi kolosia. Siellä kissat voisivat loikoilla, pitää omana asumuksenaan jossa voisi olla rauhassa. Tästä koko tilasta pääsisi ulos, luukkuja olisi useita siellä täällä. Tämä rakennus sijaitsisi Kainuussa, korvessa. Kun kissat menisivät metsään, siellä ei olisi pelkoa jäädä auton alle ja ne saisivat liikuskella luonnossa. Valtio palkkaisi sinne muutaman eläinrakkaan työttömän jotka ruokkisivat ja hoitaisivat siellä asioita. Koko häkki pestäisiin välillä niin, että katossa olisi suuttimia joista laskettaisiin vettä jolloin kallio puhdistuisi. Kissat menisivät silloin ulos, tai pesiinsä. Yleensä kissat paskoisivat pihalle luontoon. Pesuvesi valuisi sinne jossa kasvaa puut ja sen sellaiset. Kallioilla olisi myös oksia joissa voisi kiipeillä ja teroitella kynsiä.

Kaikki kissat leikattaisiin.

Koiratalo:

Muuten samanlainen kuin kissoilla mutta ulkotila olisi hieman rajatumpi ettei ne kohottaisi liian kauas ja eksyisi. Ja joitakin koiria olisi erillään muista, ettei ne tappelisi. Ja siellä ei olisi kolosia niinkään, vaan joitakin koppeja ja muutenkin koirat makailisi milloin missäkin sillä koirat eivät ole leposijoistaan tarkkoja. Kulkisivat siellä nuuskimassa ja heiluttelemassa häntiä. Hoitajat leikkisivät niiden kanssa ja juoksuttelisivat.

Sitten olisi muita eläintaloja tarpeiden mukaan. Esimerkiksi lintusille.

Minun mielestä taällainen olisi hieno idea. Se ei olisi valtionrahoista edes liian kallista sillä paljon menee rahaa turhempaankin. Siellä olisi yksi eläinlääkäri töissä. Kaikilla olisi sielä Kainuussa ilmainen työsuhdeasunto. Omakotitalo. Ja kohtuullinen palkka.

Minä lähden tästä itsekseni ulos kävelemään. Nyt kun on lunta.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Tänään satoi lunta. En ole mennyt ulos vielä, mutta olen kyylännyt ikkunasta. Harakka oli puussa ja hämillään. Se heilui oksalla ja pyristeli niin että lumi putosi oksalta. Se katseli sitä ja näytti siltä että se leikki.

Minun täytyy kohta lähteä sinne töihin. Luultavasti erottelen kuparia. Näin unta että hain junaan töihin. Lopulta sai katsoa papereista tulokset, ja minut oli merkitty linja-autonkuljettajaksi. Olin tosi pettynyt ja toivoin että se olisi väärinkäsitys ja se oikaistaisiin. Ei se kuitenkaan ollut. Muut haettiin yksityisjunalla ja  nousivat kyytiin. Minä jäin asemalle möllöttämään. Toisessa unessa pääsin töihin. Kävelin junan vessaan ja minulla oli repussa radio joka välillä päästi jonkin äänen. Unohdin laittaa oven kiinni ja joku tulikin minun perässä. Säikähdin ja huusin jonkin sanan jonka keksin itse enkä muista sitä enää. Se oli kuitenkin järjetön ja huusin sen kolme kertaa. Ja ääneen unissani sängyssä että heräsin siihen. Viimeiseen kertaan. Luulen että se kuului naapuriin asti. Vimpelvao tai sinnepäin se oli.

Eilen tuli postia jossa sanottiin että kuukausimaksu minun asunnossa nousee noin neljätoista euroa. Se on aika paljon rahaa kun menee ihan hukkaan. Johtuu kai siitä kun energiamaksut ovat nousseet. Sellaista ne puhuivat pihalla jo kesällä kun arvailivat tätä. Roskat pitäisi laittaa erikseen jos on mätäneviä tai nekin voi nousta. Mutta kun laitan eri pussiin niin tulee herkästi niitä pikkukärpäsiä. Ja kerralla aina kauhea parvi.

Täytyy nyt lähteä sinne töihin. Ei minulla oikein tänään mitään ihmeellistä kerrottavaa ollut. Eikä varmaan töissäkään mitään ole. Kuorin vain sitä kuparia tai erotan. Usein olen tekemässä yksin.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Tänään on Perjantai. Tänään olen vain makoillut ja aamulla olin levoton. Heräsin liian aikaisin enkä saanut unta. Internet on hieno keksintö. Sain tänään mukavan tunteen päähäni kun tajusin etsiä netistä kuvaa vanhasta porkkanajunasta. Löysin muutaman. Se on maailmankaikkeuden kauneimpia junia. Tykkään myös aika paljon siitä vanhasta punaruskeasta veturista joita näkee toki vieläkin mutta monet on maalattu punavalkoisiksi. Yhdessä kuvassa on hylätty vanha porkkanajuna. Se on ruosteessa ja ikkunat on rikottu. Se on lepikossa. Siinä on jotakin surullista. Se on joskus ollut uusi ja mahtava, nyt se on työnnetty pöheikköön koirien kustavaksi. Ajattelen että se on lapsille hyvä leikkipaikka. Sillä on siinä tärkeä työ. Se saa olla lasten junana jolla ne voi ajaa haaveissa. Minäkin menisin sinne ajattelemaan jos se olisi lähellä ja tietäisin missä. Minusta tuntuu että juttelisin sille.

Katselin tänään musiikkikanavaa. En yleensä katsele, katselen tavallisia kanavia vain. Minua ei kiinnosta ja en ymmärrä nykytansseja. Sitä nytkyttämistä ja että on iso porukka jossa kaikki katsovat samaan suuntaan ja tekevät liikkeitä samalla tavalla samaan aikaan. Kai sen pitäisi olla hienoa mutta minua se ei kiinnosta. Kai olen tulossa jo vanhaksi, ja se on nuorison kuten kuusitoistavuotiaiden asioita.
Minulla on syntymäpäivät ihan pian. En toivo muuta lahjaa kuin rahaa jota voin laittaa säästöön. Olen pyytänyt isältä että antaa jonkin summan jonka sanoo suulla, mutta ei anna vielä. Pyydän että antaa vasta sitten kun lähden lomalle Thaimaahan.

Minulle tuli tänään mieleen että tahtoisin lähettää joillekin vanhuksille joulukortteja. On paljon yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei muista koskaan, eikä kukaan käy kylässä. Mistä saisin sellaisten osoitteita? Metroasemalla oli mainos jossa kerrottiin yksinäisten vanhusten ahdingosta. Kun piirtäisi itse kortin ja lähettäisi, niin sellainen ilahduttaisi kaikkein eniten. Käyn usein omalla mummolla kylässä mutta voisin käydä useammin. Minun mummo on mukava kuin mikäkin ja sillä on hyviä juttuja. Se on kuin kaveri paitsi ei me tietenkään juoda yhdessä kaljaa. Joskus kyllä pieren siellä ja mummo nauraa vaan. Se on sen ikäpolven ihmisiä jolloin pieru ei ollut maailman kamalin asia. Silloin oli sotia ja muita. Joka kerta kun käyn, saan vadillisen pullaa, mustikkapiirakkaa, torttuja, teetä, jaffaa tai mehua. Koskaan se ei muista etten juo kahvia.

Tänään en juo kaljaa tai viiniä vaikka on Perjantai. Olen vain kotona ja olen rauhallinen. Luen nettiä ja kyttään telkkaria. Lauantaina menen töihin ainakin joksikin aikaa.

Hyvää Perjantai-iltaa kaikille

Terveisin Tulkkunen

Heipä hei

Olen sellaisella romuvarastolla ollut tarpeen mukaan silloin tällöin töissä. Apulaisena. Purkamassa,  kantamassa ja tekemässä mitä milloinkin ne miehet keksii. Se on hyvin rasittavaa työtä eikä sitä jaksa montaa päivää tehdä ainakaan viikossa. Yksikin päivä jo väsyttää niin paljon että seuraavana on hyvä olla lepoa. Tai menee kaksi mutta toisena alkaa olla jo kesken päivää aika uupunut ja keksii kaikenlaista että pääsee huilimaan ja vetämään henkeä. Jos mennään lava-autolla jonnekin, on se hyvä. Mutta matkalla yleensä raukaistuu ja kun on perillä, on vaikea nousta ylös lämpimästä hytistä ja alkaa lastaamaan tai purkamaan.
Sieltä soitettiin tänään. Huomenna olisi töitä ja lauantaina jos huvittaisi mennä, tai tulla niinkuin se sanoi. Olin ollutkin hieman äskettäin kipeä, ja silloin ei ole hyvä liikaa rasittaa itseään uurastamalla joten sanoin niin. Että ollut hieman kuumetta ja sellaista. Jonkin kerran on nyt ollut sellaista sattumaa, kun minua on kysytty sinne, olen juuri silloin sattunut olemaan kipeä. Jotenkin nyt tuntui, että minulle oltiin sellaisella tuulella, että ei vain huvita. Sanottiin että pitäisiköhän minulle laittaa putket korviin?
Sain siitä vähän käsityksen että minulle hieman vihjailtiin. Mutta tarkoitettiinko tuolla jotakin että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vai jotenkin siihen, että kun vauvoille laitetaan putkia korviin jos ne tulehtuu liian usein?

En mene sinne sahaamaankaan tänään. Menen jonakin toisena päivänä. Tänään on niin pimeää enkä halua sahata sähkövalossa vaan päivänvalossa. Sähkövalossa tulee varjoja joka paikkaan. Olen ollut rakennuksella iltahämärässä työssä eikä minua silloin oikein kiinnosta. Se ei oikein tunnu luonnolliselta siihen aikaan. Minusta työt tehdään päivällä jos on tuollaista rakennustyötä. Menen illalla yhden kaverin kanssa kaljalle koska se on minulle velkaa ja pyysi. Se tarjoaa. Huominen on sillä vapaa kun teki sen urakalla sisään tänään. Sillä on usein sellaiset mahdollisuudet ja on nopea ja kätevä tekemään. Se on sellainen.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Luin tänään netistä että se minun maalaama taulu Thaimaassa on herättänyt paljon kiinnostusta. Monet ovat tulleet sitä katsomaan. Se on kuulemma Pattayan kuuluisin maalaus. Seuraavaksi olen ajatellut piirtää joululahjaksi isälle jonkin hiilipiirustustyön. Harkinnut olen että Irwinin, tai presidentin. Mutta koska presidentinvaalit ovat ihan kohta tuntuu viisaammalta piirtää Irwin. Presidentti voi vaihtua kohta, Irwin ei vaihdu.
Minä en ole osannut päättää vielä kenet valitsen presidentiksi. Minulla on pieni ajatus mielessä mutta en kerro sitä vaan pidän salaisuutena.

Tänään minulle tuli mieleen että jos minulla olisi tyttöystävä ja se tulisi sanomaan minulle pitkän ajan seurustelemisen jälkeen että ei halua enää olla minun kanssa. Se sanoisi että on rakastunut sen työpaikalla johonkin toiseen miekkoseen joka harrastaa oopperalaulamista. Se tuntuisi aika kauhealta. Kun kysyisin että onko se koskaan minua rakastanutkaan niin se vastaisi että ei. Kun vielä tietäisin sen miekkosen, sillä se olisi usein puhunut siitä, työkaverina, kun se on hauska ja mukava. Alkaisin varmaankin silloin inhoamaan sitä ja ymmärtäisin että pitkään ne ovat kai jo vehkeilleet kaikkea ja olleet niin että minä en tiedä mitään. Minua suututtaisi se tyttöystävä ja toivoisin etä kaikki olisikin yhtäkkiä ollut vain leikinlaskua vaikka huonoa huumoria olisikin. Ymmärrän kuitenkin ettei ole ja minulla menisi kaikki ajatukset ihan sekaisin.
Voisin hyvin kuvitella sellaisen tilanteen.

Minulla on näissä näpäimissä jotakin vikaa. Sellaista, että vaikka painaa varmasti, niin aina ei tule kirjainta. Sen huomaa jälkeenpäin kun lukee, että usein puuttuu sieltä täältä. Aina pitäisi painaa kovaa, tai oikein lyödä. Nytkin kirjoitin lödä. Ja ytkin. Täytyy ostaa jokin herkempi näppäimistö tai heitän tämän pian seinään.

Minun pitäisi mennä tänään illalla sahaamaan avuksi lautoja yhdelle tutulle. Se rakentaa vanhasta talosta uuden. Kasaan sitten myöhemmin niistä ylijäämäpaloista itselleni koirankopin. Isällä on sellainen alle kaksivuotias koira ja tänä vuonna se aikoo olla jo pihalla talvellakin. Lupasin jo viimevuonna rakentaa.

T:Tulkku

Hei.

Aika kuluu hitaasti kun toivoisi sen kuluvan nopeammin. Odottelen puhelinsoittoa yhdestä paikasta, työ sellaisesta. Jos pääsisin töihin voisin säästää. Minun tekisi mieli matkustaa talvella Thaimaahan. Olin siellä viime kesänä. Se paikka sopii minulle. Siellä on mukavia ihmisiä ja yhdessä paikassa on suomalainen baari jossa on minun maalaama taulu seinällä. Vesivärityö, hedelmäasetelma. Se on kuninkaan kuvan alapuolella kehyksissä. Se on minun ensimmäinen maalaus, ja olen aika ylpeä että se on päässyt noin hyvin esille.

Heräsin äskettäin. Näin pahaa unta siantaposta. Isällä oli kotona sika ja äitikin oli siellä. Elettiin kai vähän vanhaa aikaa, ja se sika piti teurastaa. Isä teurasti sen ja näin sitä teurastamiskohtaa uudestaan ja uudestaan. Pahinta oli kun se ei aina kuollut heti vaan kitui. Onneksi näin loppuyön mukavampia unia. Näin että minun ystävällä oli iso kuumailmapallo. Se laskeutui minun lähelle ja pääsin auttamaan sitä sen purkamisessa kuorma-autoon lavalle. Siinä oli kovasti työtä mutta sitä tehtiin ahkerasti ja radiosta tuli hauskaa ohjelmaa jota aina välillä kuunneltiin. Harmittaa oikein kun en muista niitä juttuja. Ne oli oikeastikin hauskoja, varmaan ihan unissani nauroin sängyssä.

En ole vielä syönyt aamiaista vaan heti avasin kaljapullosen. Välillä tuntuu hyvältä tehdä siten. Koska ei ole syönyt, tulee yhdestä pullosta hyvä olo heti. Samantapainen kun juo aamulla jos on hieman krapula. Tai jos silloin juo lasin kotiviiniä.

Olin eilen päivällä hieman kipeä. Tuntui kuumeiselta mutta se meni onneksi ohi. Juttelin hieman ircissä parin nettikaverin kanssa. Yksi kiva tyttö siellä oli vailla työpaikkaa kanssa, ja yritin etsiä sille netistä jotakin. Minusta tuntui että saatoin löytää sopivan. Jos se hakee sinne, uskon että saa paikan. Se työpaikka olisi mukavan matkan päässä jonka voi hyvin vaikka kävellä.

Minun mielestä tällä hetkellä on hyviä tv-sarjoja:

- Kylmäverisesti sinun
- Poliisi-tv
- Silminnäkijä
- Ajankohtaisohjelmat
- Dokumenttiprojekti

On muitakin mutta en nyt muista kaikkea. Jotkin jääkiekko-ottelut ovat jännittäviä, mutta esimerkiksi koripallo ei ole yhtään mielenkiintoista. Tai jos tulee lentopalloa, minulle tulee ensimmäiseksi mieleen että miksi se yleisö on mennyt sitä katsomaan? Onko siellä ehkä joku tuttu pelaamassa ja se on pyytänyt tulla katsomaan illan peliä? Minä en ainakaan osaisi innostua lentopallosta tai koripallosta. Jos jääkiekossa pelataan vaikka Ässät- Kalpa, ei sekään minua kiinnosta hirveästi mutta menisin sinne silti mieluummin kuin katsomaa käsipalloa. Jokin siinä kiinnostaa enemmän. Kai siksi ainakin, että olen itsekin luistellut ja ollut maalissa kun on pelattu kiekkoa. Olen aina vain pelannut luonnonjäällä ja pallolla. Jääkiekko-ottelussa viihdyttävämpää on tietysti sekin, että käytävällä saa ostaa kaljaa. Muissa palloilulajeissa ei ole oikein mitään. Ehkä vesipiste koulun käytävällä. Minua kiinnostaisi eniten katsoa jokin sellainen peli missä pelaa Suomen joukkue. Jos pelaa Ruotsia vastaan ei se ehkä ole parasta, sillä jos häviää, pettyy. Mutta jos pelaa esimerkiksi Itävaltaa vastaan, on mukavaa kun tulee paljon maaleja ja Suomi voittaa. Jos Ruotsi voittaa pelissä alan ajatella että ruotsinlaivalla nyt ruotsalaiset juhlivat ja herjailevat suomalaisille. Taas jos Venäjä, tulee mieleen että rajavartijat siellä ylpistyvät. Minua myöskin ärsyttää sisäpallolajeissa ne kviik kviik äänet jotka lähtee kengistä kun lattiaa vasten mennään. Siitä tulee mieleen ehkä koulun liikuntatunnit, ja se haju joka liikuntasalissa aina oli. Koulun keittiöstä kulkeutunut ruoan ja hienhajunsekoitus.

Terveisin Tulkku

Heipä hei!

Minun olisi pitänyt tänään siivota. Aamulla kun keitin puuroa, alkoi ärsyttämään kun tiskipöytä oli aivan liian täynnä. On se yleensä muutenkin, mutta nyt siellä oli jo kekoja. Kun laittoi jotain jonnekin kun luuli että mahtuu, keikahti jossakin ja jokin kaatui. Se aiheutti taas sen, että kaatui lisää, ja lopulta meni jotakin maahan. Kun on valmiiksi huonolla tuulella tai huonolla tuulella sen takia kun pikkuasiat menevät heti pieleen väsyneenä, alkaa silloin ärsyttämään pikkuseikat. Minulla on yhtenä sellainen kun kävelee paljain jaloin, tarttuu jalkapohjaan jokin kova roska. Se tarrautuu kiinni. Leivänmuru se on usein tai juustonpala. Se ärsyttää silloin vaikka se ei ole mikään maailman suurin huoli. Sitten putoaa usein voi tai maksamakkaraveitsi ja siihen jää karvoja. En edes ymmärrä mistä tulee aina karvoja kun minulla ei ole kissoja eikä koiria. Onhan kani mutta lähteekö siitä muka tuollaisia?

Pasi on sen nimi jos ei joku tiennyt vielä. Varmaankaan ei tietenkään voinutkaan tietää. Se on jo monta vuotta vanha mutta ihan mukava ja tuttavallinen. Se jos säikähtää, se menee vähän matkan päähän ja jyskyttää käpälällä maahan muutaman kerran. Varmaan kuin sama asia jos hevonen pillastuu. Se nousee takajaloille ja etujaloilla tekee kuin ajaisi pyörää. Olen kuullut jos hevonen pillastuu, on turvallista mennä puun taakse. Ja jos menee maahan makaamaan hevosen tielle, se ei astu koskaan päälle vaan aina varoo.

Joskus oli kauhea ukkonen yhtenä kesänä. Olin kaverin kanssa autiotalon pihalla. Huusin oikein leikilläni taivasta kohti että anna tulla vaan niitä salamoita nyt! Yhtäkkiä salama löi johonkin lähelle kai sähköjohtoihin. Kuului kauhea ääni ja menin kyyryyn. Kaveri alkoi nauramaan ja mentiin katoksen alle suojaan. Tänään tuli mieleen tuo sama asia kun mietin että on pitkä talvi taas tulossa ja talvisin ei ole ukkosta. Se on ihmeellistä, että tiedemiehet eivät ole osanneet rakentaa sellaista konetta jolla saisi sähköä talteen salamasta. Siinä olisi paljon sähköä ihmisten tarpeisiin ja ihan ilmaista. Ei silloin tarvitsisi varmaankaan ydinvoimalaa rakentaa jota monet pelkäävät.

Heitin taas tänään ruokaa parvekkeelta kun oli tullut pimeä. Leivän ja juustonkannikat, makkaranpätkät tai vähän vanhat nakit, ynnä muut sen sellaiset heitän yleensä pimeällä ulos vähän matkan päähän. Tänään heitin karjalanpiirakkaa. Pikkueläimet käyvät ne hakemassa. Uskon että siilitkin mielellään. Minulle on sanottu että ei saisi heittää kun tulee rottia mutta en ole siitä piitannut. Mitä haittaa siitä on jos talon ulkopuolella lähimetsässä on rottia muutama? Kun ei ole mitään perunakellareita tai vilja-aittoja lähettyvillä. Onko se nyt niin vaarallista jos rotta käy joskus juustonpalan syömässä pihalta yöllä? Minusta tuntuu että aina on paha asia jos jossakin on rotta. Paitsi kesynä häkissä ja sekin on jonkun mielestä kauheaa. Minä en ainakaan ole nähnyt päivällä koskaan rottia ja koskaan niistä ei ole ollut mitään haittaa. Siilejä olen nähnyt. Yksi siili kävikin yhdessä välissä iltapäivisin kun olin ostanut sille kissanraksuja. Nyt se on varmaankin mennyt jo talviunille jonnekin pesäänsä.

Tänään ei juuri mitään kummallista sattunut. Olin muutenkin laiskalla tuulella. Huomenna on oltava ahkerampi ja siivottava. Sen lupaan.

Terveisin Tulkku

Hei.

Koko sunnuntai meni aamusta iltapäivään nopeasti. Minulla on ollut pieni krapula joka on oikeastaan ollut hyvä. Olen lepäillyt ja käynyt kaupassa. Minulle tuli kaupassa tarve ostaa kaikenlaista syömistä. Usein krapulassa saan ajatuksia joiden mukaan minun pitäisi syödä vaikka mitä. Tänään ostin metsäsieniä vaikka en ole koskaan ennen ostanut. En tiedä ollenkaan ovatko ne hyviä, vai kenties hieman keinotekoisen makuisia kun ovat kuitenkin säilykkeitä eivätkä tuoreita.
Ostin sellaista hyvää perunapataa ja kananmunia. Ostan nykyään aina onnellisen tai vapaan kanan munia vaikka ne ovatkin hieman kalliimpia. Joskus talvella saatan säästösyistä ostaa häkkikanojenkin, sillä talvella ajattelee helpommin kanojen olevan onnellisia kunhan saavat olla lämpimässä.

Näin Joulupukin. Se ei ollut mitenkään hyvä. Housut roikkuivat ja lahkeesta ne olivat liian pitkät. Jaloissa oli lenkkitossut. Aika hoikkakin ja tekoparta oli selvästi pelkkää pumpulia. Se näytti enemmän siltä kuin se olisi ollut siellä kaupassa varkaissa. Sellaisesta vasusta se jakoi suklaakarkkeja.
Luultavasti lähempänä joulua tulee sitten parempia pukkeja. Näin vasta marraskuussa kun ei ole vielä varsinaisesti joulukaan, on kai vielä vähän se ja sama toisten mielestä.

Muistan kuinka minulla oli kotona oma vitsauksensa Joulu ja Joulupukki. Usein Joulupukki oli isä, tai sitten joku muu tuttu. Tunnistin kyllä jo melko nuorena kuka on milloinkin pukkina. En kuitenkaan koskaan sanonut, sillä minua vaivasi että joulu menisi pilalle kun en enää uskoisikaan. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin jo olemaan liian vanha tavallaan, mutta en siltikään kehdannut sanoa, että tiedän kyllä kuka on Joulupukiksi ryhtynyt ja että olen tajunnut jo kauan ettei sellaista ole oikeasti olemassakaan. En enää ennen joulua puhunut mistään lahjoista sen koommin. Sen Pukin käynti vain oli sellainen perinne.

Yhtenä vuonna isä sanoi, että jospa tänä vuonna Pukki ei tulisikaan, kun kaikki ollaankin jo aikuisia? sanoin silloin vain että mikäpä siinä, tai jotain sinnepäin.
Se oli vähän sama tilanne kun oli jo vähän vanhempi, mutta ei kuitenkaan aikuinenkaan, ja sai lahjaksi jonkun lapsellisen vaatteen. Vaikka hatun jossa oli nalle pystyssä. Tavallaan se oli nätti hattu, mutta jos sellaisen laittaisi päähän niin monet alkaisivat kiusaamaan. Oli vaikeaa kun ei saanut pitää kaikenlaisia vaatteita koska oli muka liian vanha. Kuitenkin oli vielä pieni, ja sellainen nallehattu olisi päässä paljon sopivampi sen ikäisellä kuin esimerkiksi joku kauhea kommandopipo.

Seuraavaksi avaan television ja katson mahtaneeko sieltä mitään tulla? Minua ei oikein kiinnosta paljoa ne laulukilpailut. Joskus ennen kiinnosti Syksyn Sävel. Kannustin yleensä Mikko Alataloa. En enää tykkää kuunnella Mikko Alataloa.
Tulisipa jotakin luonto-ohjelmaa tai sitten jännittävä elokuva.

Terveisin Tulkku

Hei

Tänään oksensin jo aamulla. Luulin herätessäni, että en oksentaisi, sillä minulla ei ollut lainkaan huonoa oloa. Kun kävelin minun asunnossa ympyrää, minua alkoi kuitenkin oksettamaan. Menin vessaan ja oksensin lavuaariin. Sen jälkeen menin sänkyyn miettimään. Kun olin miettinyt jonkin aikaa, menin taas oksentamaan. Nyt yrjösin pönttöön. Olen ostanut eräänä päivänä Citymarketista kuusi litraa Ingmanin jugurttia. Sen vuoksi sitä on minulla jääkaapissa. Minulle on tullut tavaksi käydä öisin yöryypyllä jugurttipurkin suulla. Sen vuoksi oli helppoa oksentaa eikä vaikeampaa kuin esimerkiksi jos on syönyt pizzaa.

Minulle tuli nyt mieleen, että minua ärsyttää jos pizza kirjoitetaan pitsa. Että joku esimerkiksi menee pitseriaan. Tulee mieleen pitsi. Yhtä tyhmää olisi jos kirjoittaisi menevänsä piziä nypläämään. Minusta, jos kirjoittaa pitsa, tulee mieleen että ei osaisi kirjoittaa Z-kirjainta koska se on jotenkin vierasperäinen ja hankala. Ainakin sen lausuminen olisi muka liian hankalaa.

Oksensin tietysti sen takia että juopottelin eilen. Minun piti juoda vain tilkkanen, mutta jostakin syystä innostuin ja join kuin sika. En muista kotiin tulemisesta mitään. Kinasin yhden mihen kanssa euroviisuasioista ja lopulta se hermostui minulle. Se vaihtoi pöytää ja jäin siihen yksin möllöttämään. Sen jälkeen en muista. Onkohan ne ajatukset joita ei muista, jossakin pään uumenissa kuitenkin tallessa ja niitä pääsisi ajattelemaan esimerkiksi hypnoosissa? Vai onkohan ne kertakaikkiaan vain pudonneet ulos päästä? Aivoissa on monenlaisia paikkoja joihin kätkeytyy paljon tietoa. Voi olla sitenkin, että niillä hölinöillä ei ole hirveästi kuitenkaan käyttöä ja ne on järjestetty suoraan jonnkein takavaraston perukoille. Tai alkoholi on tuhonnut juuri sen kohdan aivosta jossa se tieto oli.

Minulle tuli tänään jostakin syystä mieleen sellainen juolahdus, että blogit ovat muotia. Kysyin muropaketista neuvoa, kannattaako minunkin, ja miten voisin tehdä oman? Ensin neuvottiin englanninkieliselle sivulle, mutta en osannut siellä saada mitään alkuun. Seuraavaksi minut neuvottiin tänne, ja täällä pääsin sinuiksi heti. Olen ajatellut että tämä voisi ola minulle sopivaa harrastamista. Ennenvanhaan vain tytöt kirjoittivat päiväkirjoja, nykyään isotkin ukot. Minä kirjoitin pienenä vaikka olin poika. Äiti oli ostanut minulle päiväkirjan sillä pidin kauheasti kissanpennuista ja se kirja oli vihreä jossa oli kissanpennunkuva. Minua alkoi silloin jostakin syystä itkettämään. Minusta oli kilttiä, etä äiti oli ostanut minulle sellaisen kirjan. Siinä oli pieni lukkokin, ja avain jonka hukkasin ensimmäiseksi. Pidin sitä kirjaa kätkössä puuliiterin vintillä purujen joukossa. Löysin sen myöhemmin aikuisena. Siinä oli vain vähän kirjoitusta. Olin yhtenä päivänä laskenut ampiaisia. Olin laskenut kolmekymmentäkahdeksan.

Tänään en voi illalla kirjoittaa mitä olen päivällä puuhannut muuta sillä olen illalla muissa menoissa. Aion myös hieman juopotella. Toivon että olisi hauskaa eikä mitään yllättävää sattuisi. En aio muutenkaan kirjoittaa joka päivä jos en viitsi. Kirjoitan aina kuin haluan vain. Se onkin harrastuksessa hyvä että voi harrastaa jos haluaa. Jos on sellaisia harrastuksia kuin hevoset tai koira, on niiden kanssa mentävä ulkoilemaan ja syötettävä niitä, vaikka olisi kuinka väsynyt ja ulkona sataisi litratolkulla vettä.

Menen nyt hetkeksi nukkumaan tai ainakin sänkyyn miettimään.

Terveisin Tulkku